Voitonpäivänä me saavuimme kumartamaan heille, toimme kukkia ja vietimme minuutin hiljaisuuden, heidän muistokseen, jotka antoivat henkensä suojellessaan isänmaataan taistelussa fasismia vastaan.
Marssitaan, lausutaan kiitoksien sanoja ja ammutaan kunnialaukauksia.
Ja vielä aina sinä päivänä, ne jotka näkivät sodan, sanovat: ”Kunhan ei vain enää tulisi sotaa”.
7. toukokuuta me yhdistyksen Rodnik ry jäsenet osallistuimme matkaan Tykän maatilalle.
Sinne saapuvan ei ole mahdollista jäädä välinpitämättömäksi: neuvostoliittolaisten lentäjien kuoleman traagiset olosuhteet, hautapaikan säilyttäminen. Muistomerkkiin on kiinnitetty osa siitä lentokoneesta, joka oli heidän kotinsa kauan sitten, v. 1941. Nuoret lentäjät haudattuina heille vieraaseen maahan, mutta ”kuten ihmisille sopii”. Ja tämä on osa Tykän perheen historiaa, sillä lentokone putosi muutaman metrin päähän heidän kodistaan. Tämän perheen teko on esimerkki meille ja meidän nuorillemme: ”Missä tahansa olosuhteissa tulee pysyä ihmisenä, inhimillisenä”.
Tulkaa muistomerkeille ja muistopatsaille, ei velvollisuudesta, vaan sydämen kutsusta. Tulkaa vieraanvaraisten Hannun ja hänen puolisonsa luo. He vastaanottavat vieraita mielihyvin eivätkä väsy kertomaan niistä kaukaisista tapahtumista, sodasta ja säälistä. Kuolleiden nimet A. Sotchenkov ja V. Kolesnikov sekä vangiksi joutunut I. Gubar ovat tulleet tunnetuiksi suurelle yleisölle vasta vähän aikaa sitten. Rodnik ry:n ansiosta v. 2015 on laitettu uusi muistolaatta.
Haluan koko sydämestäni kiittää Rodnik ry:tä matkan järjestämisestä.
Muistamme – niin elämme!
